Author's note: Blogin ensimmäiset kolme tekstiä on siirretty vanhasta, joten kirjoitan niihin erikseen alkuperäisen julkaisupäivämäärän!
26.10.2009
Huh, mikä päivä. Aloitettakoon tällä lauseella tämän blogin ensimmäinen teksti. Klassinen puuskahdushan se on, mutta sopii tähän. Vältän kliseisiä lauseita ja muita, mutta joskus perinteinen on paras. Kyseinen klassikkovalitushan on sallittu ihmeellisen, hämmentävän, huonon tai muuten vain rasittavan päivän jälkeen. Siis: Huh, mikä päivä!
Ensinnäkin aamulla herääminen oli hankalaa. Sänky oli houkuttelevan lämmin ja huone sopivan hämärä. Mutta ei, kouluun oli pakko lähteä. Ylösnoustuani huomasin, että kova päänsärky olisi tiedossa, joten nappasin särkylääkkeen ja juoksin bussipysäkille. Vaikka aamuruuhkassa oli hyvä torkkua, pää tuntui koko ajan raskaammalta.
Ensimmäisen oppitunnin jälkeen itse päänsärky hellitti hieman, mutta olo oli muuten puolikuollut, olin eräänlaisessa horroksessa. Loppupäivästä särky tosin palasi ja kesti iltakahdeksaan asti.
Levottomuutta lisäsi keskustelu syömishäiriöstä. Viikonlopun aikana jouduin jo pariin otteeseen selittelemään syömättömyyttäni. Sen lisäksi koulussa ystävättäreni huolestui ja sai minutkin miettimään asiaa. Pohdin sitä siinä sitten muutaman tunnin; jos syömishäiriöön sairastuvat eivät itse tiedä/tunnusta olevansa sairaita, kuinka voin olla varma, että olen itse kunnossa. Oireitahan löytyy, jätän tietoisesti aterioita väliin ja käyn lenkillä parhaimmillaan neljä kertaa päivässä.
Peilikuvastani en tiedä, mutta olen vain ajoittain siihen tyytyväinen. Ollako vai eikö olla anoreksia? Kaiken murehtimisen jälkeen totesin, ettei minulla kuitenkaan ole huonoa omatuntoa roskaruuan syömisestä, joten en usko olevani sairas. En ehkä ihan kunnossakaan, mutta näitä sattuu.
Väsymystä, päänsärkyä ja murehtimista jatkui koko päivän, ja ikään kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, minun piti valita loppuvuoden kurssit. Kamala homma, siinä sai kyllä pähkäillä ja järjestellä, mutta tulipahan tehtyä! Minulla on nyt sitten 7 kurssia/jakso loppuvuoden ajan, joten voin kai tuntea itseni onnekkaaksi?
Vähän masentaa se, että aikaisia aamuja on neljä viidestä, mutta niin se kai menee, kun lukee pitkän matikan, kemian, fysiikan ja biologian lisäksi kolmea kieltä suomen lisäksi. Ja toisilla on tappotahti tiedossa: 2x 9 kurssia/jakso ja 8 kurssia/jakso. Köh köh, onnea matkaan ystävä rakas!
Tällainen maanantai tällä kertaa. On kai niitä pahempiakin ollut, mutta kivemmat on... kivoja!
Tiia
P.S. Ajattelin kirjoittaa tätä blogia sekä englanniksi että suomeksi fiiliksen mukaan. Ja ehkä tätä saisi pidettyä yllä, kun edelliset on aina poistettu. We'll see!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti