Pohdiskelua

Yleisen käsityksen mukaan onnellisuus on suuri asia, jota monet jahtaavat läpi koko elämänsä. Onnellisuus on jokaisen unelma, se tunne- tai olotila, The Feeling. Erittäin vaikea saavuttaa kuulemma. Mmahdoton arvoitus - tai näin sanotaan.
...
Saanen huomauttaa, että olen aivan eri mieltä. Ja uskon vieläpä olevani oikeassa.

Onnellisuus syntyy pienistä asioista. Tietysti siihen vaikuttavat myös isot tekijät, kuten sosiaalinen elämä ja elämäntilanne. Jos ihmisellä kuitenkin on kaikki ainekset onneen, on sitä turha jäädä odottelemaan. Monet ovat varmasti kuulleet sanonnan: "Jokainen on oman onnensa seppä." No, se pitää täysin paikkansa! Jos istuu ja odottaa että onni kävelee ovesta sisään, saa istua siinä loppuikänsä. Turhaa on myös ajatella, että on onnellinen, kun löytää sen Oikean, tai kun saa sen unelmakodin, tai kun valmistuu kirurgiksi, tai kun tai kun. Mielestäni jo pelkästään se asenne, että onnellinen ei voi olla, ennen kuin jotain vielä puuttuvaa on saatu, on väärä.

Ihmisten pitää oppia näkemään pienet yksityiskohdat. Yksityiskohdat, se on avainsana. Suuret kokonaisuudet ovat hieno asia, mutta yksityiskohdat ratkaisevat. Jälleen kerran sanonnat ovat oikeassa, neuvotaanhan meitä ottamaan mallia lapsista. Oletko nähnyt pikkulasta yrittämässä syödä lumihiutaleita? Tai tarkastelemassa pienen pientä perhosta kesänurmella? Mikä sinut tekee onnelliseksi?

Itse olen onnellinen nauraessani ystävien kanssa jollekin täysin päättömälle. Silloin tunnen kuuluvani johonkin, minulla on juuret, jotka pitävät minut paikoillaan. Olen onnellinen kävellessäni lumisilla kaduilla, kun lumi hukuttaa kaikki äänet ja voin rauhassa katsella lumihiutaleiden leijailua pilvistä maahan. Se luo uskomattoman rauhan tunteen.
Tai kun kesällä nousen ja lähden ulos keskellä yötä, kävelen järven rantaan. Istun laiturilla ja katselen peilityyntä järveä, jonka päällä roikkuu ohut usvaharso. Ei kuulu ääntäkään, jopa linnut nukkuvat. Joskus, kun olen kirjoittanut muutaman tunnin putkeen silmät kiiluen, luonut elämää hahmoille, jotka ensin syntyivät mielessäni ja siirtyivät lopulta paperille, olen onnellinen. Luomisen tunne on ihmeellinen.

Viimeisenä esimerkkinä tämä päivä, joulukuun ensimmäinen. Näin ystäviäni, jotka saivat minut nauramaan kuumeesta huolimatta. Päätin, etten stressaa jäljellä olevista kokeista, jos en pysty lukemaan, niin en pysty. Sen sijaan laitoin kasvoilleni naamion, tein kupillisen kuumaa kaakaota ja lojuin olohuoneessa katsellen elokuvia. Päätin viimein vastata italialaisille ystävilleni, Eleonoralle ja Lucalle, jotka odottavat kirjeitäni. Kuuntelin myös kappaleet, jotka Tuisku oli käskenyt minun kuunnella. Lisäksi se tieto, että on viimein kauan odotettu joulukuu, loi maagisen, rauhoittavan tunteen.

Tämän päivän postaus on siis kirjoitettu onnellisessa mielentilassa. Olen täysin onnellinen. Ehkä olen kipeä ja kuumeinen, ehkä huominen ruotsin koe menee penkin alle, ehkä ulkona on märkää ja sateisesta kimmeltävien hankien sijaan. Löysin kuitenkin liian paljon hyvää tästä päivästä murjottaakseni.

Neuvoni on siis tämä: Kun maailma murjoo, tarttukaa yksityiskohtiin. Tehkää itsenne onnellisiksi, älkää odottako, että joku muu tekee sen. Sillä se ei tapahdu, ei itsestään. Don't worry be happy!

Onnea ja iloa, joulun odotusta.

Tiia