Kevät on täällä! Finally, on tätä jo odoteltukin ihan kiitettävästi. Tuntui että noi lumivuoret ei ikinä sula pois, mutta kyllä ne hupenee pikkuhiljaa, nyt on enää pieniä kasoja jäljellä. Ja kukkia! Takuuvarma kevään merkki, sini- ja valkovuokot, krookukset, ja tänään näin ekaa kertaa leskenlehtiä katuojassa. Ne leskenlehdet on aina olleet mun kevätkukkia, sitten on talvi ohi kun ojat on keltasenaan leskenlehdistä,
Kevään kyllä kuulee siinä missä näkeekin. Siis kun linnut rupeaa huutamaan ikkunan takana. Tai ihan nätiltähän se kuulostaa, mustarastaat ja peipposet sun muut, mutta onko kukaan koskaan huomannut miten jumalattoman kovaa ne huutaa? Ei siellä kuule edes omia ajatuksiaan - öhm tosin, paraskin puhuja, mulla kun on tapana hukuttaa kaikki vähänkin luonnonääniä muistuttavat surinat ja luritukset musiikin alle.
Selvin kevään merkki on mulle kuitenkin valo. Ikuisuuden kestäneiden talvikuukausien jälkeen auringonvalo on jotain uskomattoman ihanaa. Aamulla on helpompi nousta sängystä ja koulukaan ei tunnu ihan niin raskaalta, kun voi välillä hypellä ulkona auringonpaisteessa. Sitäpaitsi, keväthän on tunnetusti uudelleensyntymisen aikaa. Nyt on hyvä kokeilla kaikkea uutta tai vähän tutumpaakin, ja toteuttaa uusia ideoita, joita ainakin mulle tulee vaikka millä mitalla! Inspiraatio iskee. Voisi vaikka kirjotella jotain iloisempaa talven synkkyyskauden jälkeen.
Koska heitetään talviturkki menemään!?
Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti