Tässäpä istun ja mietin. Unohduin tarkkailemaan huonettani, ovessa postikortteja kaikkialta maailmasta, kaappi päällystetty muotilehtien mainoksilla, seinällä Edinburghin kartta, toisella ystävältä saatu taulu jossa on majakka ja teksti "Above the Storm", kolmannella kukkatapetti. Kalustus on valkoista ja ruskeaa, selkeälinjaista IKEAn tyyliä, seassa yksityiskohtia: hyllyllä Lontoosta tuotu meritähti ja violetit satiinikorkokengät, laatikoston päällä hajuvedet ja kaunis vanha korurasia omilla paikoillaan, pöydän päällä muistikirja jossa sanat POLTTAVAN VAPAA ja TAITEILIJAELÄMÄÄ, ikkunanpielessä muovililja ja kahvassa valkoinen Don't Disturb -kyltti, sängyn päädyssä vielä kukkamaljakko, jossa sireenejä. Kirjahyllystä löytyy muutama kirja, joita en ole vielä edes avannut, pitäisi nekin ehkä lukea.
Samalta näyttää kuin kolme viikkoa, tai pari kuukautta sitten. Tällaiseksi tämä huone on muodostunut parin vuoden aikana. Omasta huoneesta en hevillä luopuisi. Tämä on minun valtakuntani, paikka jossa kaikella on oma tarinansa ja paikkansa. Tänne voi paeta, kun maailma tuntuu liian isolta ja avaralta, tai mahdottoman ahtaalta. Lukemattomat kerrat olen istunut pienessä nojatuolissani muistikirja sylissäni, kirjoittaen hullunkiilto silmissä. Taiteilijaelämää. Olen uppoutunut kirjoihin, tanssahdellut peilin edessä, itkenyt, nauranut, ollut yksinäinen ja juhlinut kavereiden kanssa. Tämä on minun maailmani keskus. Koti.
Koti on jotain arvokasta. Joskus sen ottaa itsestäänselvyytenä, mutta välillä havahtuu siihen miten onnekas on, kun omistaa tällaisen paikan. Itse ainakin tarvitsen oman sopen, joka kuuluu vain minulle. Tänne on hyvä hiipiä keskellä yötä bileiltojen jälkeen, täältä voi myös hiippailla kesäaamuisin lenkille. Tänne on tallentunut satoja muistoja, ja tulee tallentumaan vielä enemmän. Täällä minä elän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti