Pinnan alle

Se rauha, kun istuu laiturin nokassa kolmelta aamuyöllä.
Järvi on peilityyni ja auringonsäteet loistavat taivaanrannassa.
Yksinäinen lintu huudahtaa.
Huuto kimpoaa veden pinnasta ja toistuu vastarannassa.
Maailma nukkuu.

Tyyneys valtaa mielen.
Usva leijuu vedenpinnan yllä.
Unenomaisena harsona se kietoo sisäänsä.
"Have you ever wanted to disappear?"
Tällaiseen hetkeen voisi kadota.

Vajota pinnan alle.
Katsella vesirenkaiden leviämistä järven halki, kunnes nekin katoaisivat.
Rikkumaton rauha palaisi.
Kukaan ei muistaisi, ei kaipaisi.

Katselisi lokin lentoa pinnan alta.
Aurinko nousisi ja kultaisi metsäisen maiseman.
Haihduttaisi usvan.
Jäisi vain hiljainen järvi ja tyttö sen pohjassa.

Kuva: Susanna Majuri