keskiviikko 29. syyskuuta 2010

The Little Things

May I introduce, yksi suosikkikorteistani. Tätini osaa taiteilijana valita ja suunnitella minulle ihanaakin ihanempia kortteja, mutta helmikuussa hän ylitti itsensä. Ainakaan ei satu toista samanlaista kohdalle, tämä on ihana itsetunnon kohottaja ja hyväntuulen tuoja huonompina päivinä!

tiistai 28. syyskuuta 2010

Dumlemuffinssit

Jotain makeaa piti saada kokeisiin lukua varten, joten Minjan kanssa päätettiin kokeilla täältä löytynyttä Dumlemuffinssien ohjetta. Nam mitä herkkua, tuli ihanan pehmeitä ja Dumle suli sopivasti sisälle! Tässä sovellus ohjeesta a'la Tiia & Minja:

Dumlemuffinssit

5dl vehnäjauhoja
2dl sokeria
3/4dl kaakaota
2tl leivinjauhetta
2tl vaniliinisokeria
½tl suolaa
1muna
2½dl maitoa 
150g juoksevaa margariinia
Dumlekarkkeja

Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään. Sekoita maito ja muna, ja lisää margariini. Sekoita kaikki ainekset keskenään, älä vaivaa sitkeäksi. Annostele muffinssivuokiin iso lusikallinen taikinaa, lisää keskelle dumle ja lisää vielä vähän taikinaa päälle. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti herkuista! :)

She's got you high and you don't even know yet


Matematiikkaa
Dumlemuffinsseja
Greyn Anatomiaa
Kynttilöitä
Stressiä
Hermoromahduksia
Helpotusta
Taukoja
Panostusta
Raitista ilmaa
Kylmää viimaa
Aurinkoa
Pimeää
Loputonta pänttäämistä

Tällainen on tämän vuoden ensimmäinen koeviikko!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Comfort me

Kylmä viima pörröttää tukkaa ja viileä kosteus tuntuu imeytyvän takista läpi. Harmaa pilviverho peittää taivaan. Puut heiluvat lähes vaakatasossa. Ihmiset kulkevat kyyryssä, yrittävät tekeytyä mahdollisimman pieniksi. Juna-asemalla on hiljaista ja tunnelma melankolinen. Koulussakin ilmapiiri tuntuu kireältä. Hiljaisuudet katkovat keskusteluja. On helppo takertua pieniin yksityiskohtiin ja ärsyyntyä helposti.

Johtuuko sitten säästä vai ilmapiiristä, mutta muutaman tunnin jälkeen olo on puolikuollut. Uupumus tuntuu sormenpäissä asti. Silmät painuvat väkisin kiinni. Orastava päänsärky ei helpota oloa. 

Kotona tekee mieli vain käpertyä sänkyyn ja nukkua aamuun asti. Ei auta. On oltava sosiaalinen, käytävä lenkillä ja kirjoitettava esseetä. Suklaalevy uppoaa alta aikayksikön, mutta apea olo ei katoa.

Näinä päivinä maailma on harmaa, vailla suurempaa merkitystä. 

Onneksi seuraavana päivänä helpottaa.

tiistai 14. syyskuuta 2010

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Vain elämää, ei sen enempää

Istun valkoisen kirjoituspöydän ääreen ja katson ulos ikkunasta. Pihalla hämärtää jo, keltainen syysaurinko on jo laskemassa puiden taa. Maisema on pysähtynyt. Nurmikolla lojuu keltaisia koivunlehtiä, ja pihakeinu seisoo hylätyn näköisenä pihan reunalla. Paikka suorastaan huokuu rauhaa.

Tätä piirrettä rakastan kesämökissämme. Siellä ollessa voi hyvällä omatunnolla unohtaa arjen kiireet, kouluprojektit ja kaiken mieltä painavan. Poikaystäväni sanoin: siellä voi vain olla ja nauttia muiden ihmisten seurasta, rentoutua ja tehdä kaikkea mukavaa. Siellä voi tyhjentää mielen ja ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten. Olinkin unohtanut, miten rentouttava viikonloppureissu voi olla!

Ulkona on jo pimeää, kun kävelen lyhdyillä valaistua polkua pitkin saunalta talolle. Hento tuulenvire saa liekit lepattamaan, ja himmeä valo muodostaa kuvioita puiden rungoille. Vanha talo erottuu puiden lomasta, valaistut ikkunat näyttävät kutsuvilta. Sisällä kääriydyn peittoon, ja käperryn oman kullan viereen. Sisko istuu vastapäätä ja luvassa on ilta täynnä naurua, väittelyitä ja tunnelmointia. Elämä tuntuu tällaisina hetkinä enemmän kuin elämisen arvoiselta. Nämä hetket ovat taikaa.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Autumn leaves

Esitelmä säveltäjä Einojuhani Rautavaarasta, kahden viikon mediaseuranta, oppimispäiväkirja. Oopperakäynti, balettinäytös, teatteri. Nahkiaiset, Taiteiden yö, Linnanmäki.
Ja tietysti
läksyjä,
läksyjä,
läksyjä.

Kouluvuosi on alkanut tohinalla: tekemistä riittää, joten viikot kuluvat sukkelaan. Huomaan että kuukauden päähän aikoinaan merkityt tapahtumat ja päivämäärät ovat kohta käsillä, ja koeviikkoonkin on enää muutama hassu viikko. Jälleen kerran olen rikkonut lupaukseni; "Tällä kertaa panostan ja teen työtä tunnollisesti." Ainakin siinä määrin, etten ole ahertanut niin paljon kuin oli alun perin tarkoitus.

Toki huvituksiakin on mahtunut mukaan, heti alussa juhlittiin nahkiaisia ja toivotettiin uuden oppilaat tervetulleeksi. Taiteiden yössä juhlittiin yömyöhään ja ihasteltiin öistä Helsinkiä - tosin hieman viileissä tunnelmissa. Kesäkausi on hyvä päättää Linnanmäellä käyntiin ja viikonloppuna aloitetaankin syksy; vuorossa on sadonkorjuuta kesämökillä.

Ja opiskeluintoa pitäisi riittää vielä kuukausiksi!