Kylmä viima pörröttää tukkaa ja viileä kosteus tuntuu imeytyvän takista läpi. Harmaa pilviverho peittää taivaan. Puut heiluvat lähes vaakatasossa. Ihmiset kulkevat kyyryssä, yrittävät tekeytyä mahdollisimman pieniksi. Juna-asemalla on hiljaista ja tunnelma melankolinen. Koulussakin ilmapiiri tuntuu kireältä. Hiljaisuudet katkovat keskusteluja. On helppo takertua pieniin yksityiskohtiin ja ärsyyntyä helposti.
Johtuuko sitten säästä vai ilmapiiristä, mutta muutaman tunnin jälkeen olo on puolikuollut. Uupumus tuntuu sormenpäissä asti. Silmät painuvat väkisin kiinni. Orastava päänsärky ei helpota oloa.
Kotona tekee mieli vain käpertyä sänkyyn ja nukkua aamuun asti. Ei auta. On oltava sosiaalinen, käytävä lenkillä ja kirjoitettava esseetä. Suklaalevy uppoaa alta aikayksikön, mutta apea olo ei katoa.
Näinä päivinä maailma on harmaa, vailla suurempaa merkitystä.
Onneksi seuraavana päivänä helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti