Istun valkoisen kirjoituspöydän ääreen ja katson ulos ikkunasta. Pihalla hämärtää jo, keltainen syysaurinko on jo laskemassa puiden taa. Maisema on pysähtynyt. Nurmikolla lojuu keltaisia koivunlehtiä, ja pihakeinu seisoo hylätyn näköisenä pihan reunalla. Paikka suorastaan huokuu rauhaa.Tätä piirrettä rakastan kesämökissämme. Siellä ollessa voi hyvällä omatunnolla unohtaa arjen kiireet, kouluprojektit ja kaiken mieltä painavan. Poikaystäväni sanoin: siellä voi vain olla ja nauttia muiden ihmisten seurasta, rentoutua ja tehdä kaikkea mukavaa. Siellä voi tyhjentää mielen ja ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten. Olinkin unohtanut, miten rentouttava viikonloppureissu voi olla!
Ulkona on jo pimeää, kun kävelen lyhdyillä valaistua polkua pitkin saunalta talolle. Hento tuulenvire saa liekit lepattamaan, ja himmeä valo muodostaa kuvioita puiden rungoille. Vanha talo erottuu puiden lomasta, valaistut ikkunat näyttävät kutsuvilta. Sisällä kääriydyn peittoon, ja käperryn oman kullan viereen. Sisko istuu vastapäätä ja luvassa on ilta täynnä naurua, väittelyitä ja tunnelmointia. Elämä tuntuu tällaisina hetkinä enemmän kuin elämisen arvoiselta. Nämä hetket ovat taikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti