Pakollinen uniraportti. Heräsin aamulla, ja muistin kumma kyllä juuri näkemäni unen varsin selkeästi. Jälleen kerran suhteellisen outoa materiaalia:
Olin poikaystäväni kanssa eräänlaisessa koulubussissa menossa kouluun, vaikka bussissa oli kyllä kaiken näköistä väkeä. Bussi kaarsi koulun pihaan, ja ihmiset alkoivat purkautua ulos. Viivyttelin jostain syystä, ja kun olin lähtemässä ulos, naiset ja lapset passitettiin takaisin bussiin. Miehien käskettiin jäädä ulos. Ihmettelin tilannetta ja aavistelin pahaa.
Samassa ovet sulkeutuivat ja meille selvisi, että meitä oltiin kaappaamassa. Bussi lähti peruuttamaan pihasta, mutta pysähtyi vielä hetkeksi. Tässä vaiheessa huomasin kädessäni aseen, jonka ulkona tiellä seisova poikaystäväni käski heittämään hänelle. Ovet avautuivat ja heitin käsiaseen ulos.
Seuraavassa muistamassani kohdassa meitä vietiin vankileirille Saksaan. Oli syttynyt sota, ja Saksalaiset kaappailivat ihmisiä sieltä sun täältä. Tien varrella oli eräänlaisia suuria häkkejä, joissa oli ihmisiä eri maista; Venäläisiä, Englantilaisia, Ranskalaisia... Kuljimme metsätietä eteenpäin, kunnes saavuimme kuusimetsän keskellä olevaan, meille tarkoitettuun "häkkiosastoon".
Seuraavaksi olin kävelemässä jostakin takaisin omalle häkkiosastolleni, kun huomasin humalaisen vangin seuraavan minua. Hän käyttäytyi häiritsevästi, joten huusin ääneen tietäen, että vartija juoksisi paikalle heti äänen kuultuaan. Pian saapuikvatkin vartija, tämän koira, ja leirin päällikkö. Vartija koirineen vei häirikkövangin pois, mutta päällikkö jäi minun luokseni.
Tässä vaiheessa - unille tyypilliseen tapaan - mieleeni tulvahti mielikuvia miehestä tuijottamassa minua. Ymmärsin tämän aikeiden olevan vähemmän miellyttävät. Seurasi keskustelu, jossa yritin vedota kotona odottavaan poikaystävään ja siihen, että joku muu vanki olisi varmasti suostuvaisempi. Leiripäällikkö kuitenkin totesi, että joko vapaaehtoisesti tai väkisin. Joutuisin siis raiskatuksi keskellä lumista metsää.
Onnekseni katuvalot kuitenkin syttyivät ennen kuin mitään ehti tapahtua, ja paikalle ajoi kymmenittäin uusia bussi- ja rekkalastillisia vankeja. Joku hysteerinen perheenäiti kaappasi minut mukaansa - ja hävisin mielelläni ihmisjoukkoon.
