Psst...

Tänne kannattaa käydä kurkistamassa.

Suviyön unelma

Auringon polte iholla ja varjon suoma ihana viileys.

Tuoreen mansikan maku suussa.

Tuulenpuuska ja lehtien havina.

Olotila vaihtelee tuskaisen kuuman ja suloisen lämpimän välillä.

Hämärä, joka ei koskaan vaihdu pimeään. 

Illan istuminen mökin terassilla,

kesäyön äänet ja unettomuus.

Tänään kukaan ei nuku.

Laiturilla istuminen aamuyöstä.

Viileään veteen sukeltaminen.

Tukahdutetut naurunpyrskähdykset,

hiljaa lausutut sanat.

Kun pelkää rikkovansa sen hiljaisuuden.

Kuin koko maailma voisi kuulla meidät.

Vesi hyväilee ihoa.

Käsi tarttuu käteen, sormet kietoutuvat toistensa lomaan.

Pieni hymy, salassa vaihdetut katseet.

Kellutaan tässä, keveinä, piilossa kaikelta.

Lahjuksia & levitointia

Yksi kieltämättä mukava lisä syntymäpäiviin on lahjojen saaminen. Ei ehkä se itse materian hamstraaminen vaan se, miten ystävät ja muut läheiset paneutuvat lahjoihin. Se vetää suupielet väkisinkin ylöspäin. Tänä vuonna minua on lahjottu oikein runsaasti täysi-ikäisyyden johdosta. On tullut vaikka mitä ja vaikka keneltä, ja vielä kaikkea niin mukavaa, että pitää kiittää täällä asti. Varsinainen syntymäpäivähän oli yli viikko sitten ja sujui mukavissa merkeissä. Sain viettää oikeaa prinsessajuhlaa, sillä omat wanhojen tanssit sattuivat olemaan juuri perjantaina 18.2., päivänä jolloin saavutin tuon kauan kaivatun 18-vuoden iän.

Sain kauniin (ah, niin kauniin!) valokuvakehyksen ja korvakorut.

Kynsilakka ja huumaavan tuoksuinen kuorinta-aine. Kyseiseen pakettiin kuului myös paljon suklaata!

Täti askarteli kortin ja osti aerolatten (maidonvaahdottimen), ja kasvatti vielä matkakassaani mukavasti. 

Juhlapakkaus: koruja, syötävää ja asusteita ♥

Lisäksi sain vanhemmiltani kauan kaivatun oman kameran (ihanan hyvälaatuinen Canon Poweshot), poikaystäväni äidiltä ja siskolta BodyShopin lahjakortin ja ruusun, kullalta itseltään ruusun, suklaata ja ihanan, mustan satiinikimonon/-aamutakin, ja useilta sukulaisilta lahjoituksia matkakassaani kesän Budapestin reissua varten. Edessä on vielä päivällinen ja illanvietto kummien kanssa Helsingissä ja illanistujaiset/syömingit ystävien kesken. Niitä odotellessa!

p.s. jos jonkun lahjus jäi huomiotta, saa ilmoittaa

Koira ja vanhus

Päivä täynnä kysymyksiä.

Onko eläimen henki ihmisen henkeä arvokkaampi?
 Saako toisen suru herättää onnellisuutta myötätunnon lisäksi?
  Miksei ole maanpimennystä?
   Onko tosiaan mahdollista vastata täysin jonkun toisen elämästä?
    Nämä kengät vai nuo korvakorut?
     Miltä se maistuu?
    
     Miksei kauhuelokuvien naistähtien hiukset ole koskaan sekaisin?
    Tekeekö mieli suklaata?
   Kuka on Neptunus?
  Mille se nauraa?
 Saanko nukahtaa tähän?
Onko pakko mennä ulos pakkaseen?

Ships

Riemukasta, vaaleanpunaista, onnellista ja mukavaisaa ystävänpäivää!

[Mursut (tai parsat) tunnistavat itsensä.]

"There are many types of ships: there are wooden ships, plastic ships and metal ships. But the best and most important types of ships are friendships. These types of ships shall never sink."
- Old Irish quote

Vaikka onkin kaupallinen ihmisiltä-rahat-pois-juhla, ystävänpäivässä on jotain
suloista, sydäntä lämmittävää.
Kokonainen päivä omistettu rakkaille.
Kaikki rakkaat, olkaa onnellisia.
♥

Golden memories

Sininen uni. Se oli lempilauluni kun olin pieni. Muistan äidin laulaneen sitä monena iltana pimeässä huoneessa, juuri ennen nukkumaanmenoa. Muistan tumman hahmon sängyn laidalla ja pehmeän äänen:

Joka ilta kun lamppu sammuu,
ja saapuu oikea yö,
Niin nukkumatti nousee,
ja ovehen hiljaa lyö.

Vielä suukko poskelle, hiljaa kuistattu hyvää yötä ja oven sulkeutuminen. Sininen uni muistuttaa minua edelleen äidistä, vaaleansinisistä seinistä ja pimeästä huoneesta. Ajan kultaama muisto on minulle rakas ja tuo mieleeni ajan, jolloin ei tarvinnut huolehtia turhista.

Näin täysi-ikäisyyden kynnyksellä on hieman vaikea päättää, miten suhtautua lapsuusmuistoihin. On tavallaan jännittävää ja hauskaa saavuttaa kauan tavoiteltu merkkipaalu, 18 vuoden ikä. Tähän on laskettu vuosia jo ala-asteelta asti. Toisaalta joutuu hyväksymään sen, että aikuistuessa joutuu ottamaan vastuuta. Enää ei olekaan niin helppoa käpertyä peiton alle ja unohtaa muuta maailmaa.

Lapsuudessa koetut ihanat hetket ovat ohi. Niitä ei mikään tuo takaisin. Kukaan ei enää laula Sinistä unta, vie kallioille kiipeilemään tai Korkeasaareen jellonia ihmettelemään. Muuta ei ole, kuin utuiset muistot nauravista kasvoista, halauksista, ihmeellisyyksistä, joita maailma oli pienelle lapselle täynnä.
Niitä täytyy vain vaalia hellästi, ehkä haikeasti kaivaten. Täytyy hyväksyä se tosiasia, että lapsuus tosiaan säilyy vain kultaisena muistona. Se voi unohtua hetkeksi, mutta se säilyy mielen sopukoissa. Ajoittain se pääsee yllättämään. Ehkä kun suunympärys on hattarasta tahmea. Ehkä kun keinuessa yrittää osua pilviin. Ehkä kun siivotessa löytää vanhan papukaijapehmolelun, joka soittaa edelleen samaa tuttua sävelmää.

Who will comfort me?

Uupumus.

Pettymys.

Päänsärky.

Elän henkistä maanantaita.

Inhoan jaksonaloituspäiviä. Liian monta ainetta yhteen päivään mahdutettuna, liikaa informaatiota, liikaa häslinkiä. Ulkona on liian kylmä ja liian liukasta. Onneksi on jazz, mikään ei sovi melankoliseen mielentilaan paremmin. Silmiä hivelevän suloiset Pariisin tuliaisetkin piristävät hieman, mutta yleisesti ottaen koko päivä on ollut melko harmaa. Ehkä huominen englannin luento inspiroi. 

Diligent munching

Glögi on mahtava keksintö.
Juustosämpylät on mainioita myös.
Ja poikaystävältä tuoksuva t-paita.

Sanoja:
mandatory
disseminate
reciprocity
laryngitis
antitrust laws
ravenous

Ihaninta on maata sängyllä ja tuntea olevansa turvassa.
Nauraa yhdessä hölmöille asioille. Vaikka vain istua vierekkäin ja lukea.

Täydelliset 24 tuntia ♥

Piilossa

Reilun viikon hartioita painanut,

tekemättömien asioiden aiheuttama

taakka 
alkaa hellittää.

Ollaan vuoden paremmalla puolella.

Ei siis perinteisen kalenterivuoden,

vaan rakkausvuoden.

Olo on jotenkin keväinen, 

tiedä johtuuko sitten
tuosta lauhkeammasta kelistä.

Ruotsia on mukava lukea 

ruotsinkielistä musiikkia kuunnellessa.

Kiitos T, Veronica Maggio on suloinen.

Pelkistetty tuntuu nyt omalta,

pellkistetty mikä vaan.

Vaikka sisustus. Tai ajattelu.

Ei turhia koukeroita.

Päivän tunnelmia ei voi ilmaista kuin lyhyillä virkkeillä.

Tänään on hyvä päivä,

univajeesta huolimatta.

Kun vielä tulisi kesäkin joskus.

Aurinko paistaa läpi vartalosta

Heräsin tänään pää täynnä Voltairen sanoja ja päätin tehdä asioita. 

Päätin lukea Candiden loppuun.

Repiä kivikautisen television, jonka katsomiseen tarvitsee kiikarit, seinästä.

Päätin siivota vaatekaapin ja tehdä sinne tilaa,

samalla revin siihen vaivalla tehdyn fashion-design-sommitelman irti ja heitin roskakoriin.

Päätin olla vahva ja ajatella mitä tahansa muuta kuin sitä puuttuvaa palaa,

mutta päädyin ikävöimään vanhoja ystäviä.

Kaikkein eniten tyttöä, jonka olen tuntenut kohta kymmenen vuoden ajan.

Joka löytää aina oikeat sanat, vaikka niiden välissä olisikin kuukausia.

Tyttöä, jota ilman olisin vajaa, 

sillä mitä iloa on tuhansista rakkaista muistoista, jos niitä ei voi jakaa?

Ikävä kalvaa mahanpohjassa,

kai me nähdään pian?